Jo on lomailua. Parasta on herata esimerkiksi seitsemalta, jos paivan aikana haluaa ehtia nahda jotakin. Nahtavyydet menevat kiinni yleensa noin puolen paivan aikoihin, ehka vasta yhdelta. Toreilla meiniki alkaa hiipua kanssa viimeistaan silloin. Joku saattaa olla auki vahan pidempaankin, mutta noin joka paiva alkaa kolmen aikoihin sataan ja sataa tosiaan kaatamalla yleensa iltaan asti. Eli jos haluaa suorittaa, niin parasta herata ajoissa.

Jogja on ihan pirtsakka keskikoinen kaupunki. Paakatu on kilometrin matkalta taynna kojua. Toisella puolella tieta on tavaranmyytikojuja, toisella puolella ruokakojuja. Autojen lisaksi kadulla suhaa polkupyorariksoja ja heppatakseja.

Hauskoista toreista on mainittava lintutori, siella siis myydaan lintuja, puluja ja undulaatteja seka paljon tunnistamattomia. Kirja lupasi kaikenlaisia liskojakin. Niita nahtiin vahemman, mutta yksi apina nyt ainakin.

Ihmiset ovat taalla yllattavan punkeroita. Ei lainkaan siroja ja hoikkia kuten taalla idassa monessa muussa paikassa. Ovat ehka kuten suomessa, sellaisia sopusuhtaisen rotevia ja paikoittan lihavia.

Muslimeja ovat tosiaan lahes kaikki. Kadulla naisilla nakyy jonkin verran huiveja paassaan, mutta enemmistolla ei ole. Tyypillisesti pukeutuvat t-paitaan ja housuihin. Joitain on myos nakynyt lyhyissa hameissa ja topeissa. Ei siis vaikuta mitenkaan kiihkoilevalta.

Paakadun paassa on kaupungin suurin nahtavyys, Kraton, muurilla ymparoity sultanin kaupunki. Siella sultani asustelee yha, samoin hanen 1000-henkinen palveluskuntansa. Alueella on kahvilat, koulut, sairaalat. Turisti paasi nakemaan muutaman hallin ja pytingin.

Oppaamme rouva Nuti kertoili kaikenmoisia tarinoita paikasta. Sultaanilla ei ole suoranaista valtaa enaa, mutta nykyinen sulttaani sattuu olemaan aktiivinen ja hanet on valittu Jogjan alueen kuvernooriksi. Tama nykyinen sulttaaniraukka on ensimmainen, joka joutuu tyytymaan yhteen vaimoon. Edeltajalla oli viisi vaimoa.

Nykyinen sulttaani on kymmenes Kratonissa majaileva sulttaani ja ollut siina asemassa vuodesta 1988. Hanella on viisi tytarta, mutta ei yhtaan poikaa, joten seuraava sulttaani tulee hanen veljensa perheesta. Sulttaanin vaimo on ratu eli kuningatar. Edellisen sulttaanin tapauksessa vaimosta numero 2 tuli kuningatar, silla han sai ensimmaiseksi synnytettya pojan sulttaanille.

Sulttaani on kovasti muslimi, mutta pihalla oli myos hindujumalien patsaita seka buddhalaisia uskonsymbooleja.

Batiikki on se taidemuoto, joka taalla on voimissaan siis kankaanvarjays. Vaatekankankaita koristellaan ja samalla tekniikalla tehdaan myos tauluja. Kyseisia vaatteita ja tauluja tietty myydaan turisteille, mutta paikalliset oikeastikin pukeuvat niihin. Myoskaan kuningatar ei valty talta, hanen virkavelvollisuuksiin kuuluu batiikkitoiden tekeminen. Kuninkaallisissa piireissa ei kayteta muita kuin alkuperaisiksi katsottuja vareja, ruskea, valkoinen ja sininen.

Kavimme mekin ostamassa batiikkitaulut taideopiskelijoiden myymalasta. Voi olla etta ei se mikaan opiskelijakauppa oikeasti ollut, mutta saattoi ollakin.

Ruuan suhteen alkaa hiipia orastava ahdistus. Ruokalajeita taalla on paistettu riisi (nasi goreng), paistetut nuudelit (mie goreng) ja nuudelikeitto kanan paloilla (mie ayam). Jos esimerkiksi aamiaiseksi paistettu riisi, lounaaksi nuudelikeitto ja paivalliseksi paistetut nuudelit, niin kolmantena paivana saattaa jo toivoa laajempaa vaihtelua. No, toistaiseksi parjataan.