Noin viisi pienehköä saarta Istanbulin edustalla, suht lähellä Aasian rannikkoa. Otin veneen Taksimin lähilaiturista. Alus pysähtyi neljällä saarella. Kolmannella pysähdyksellä kipusin maihin, aikaa oli kulunut noin tunti. Matka oli varsin nautinnollinen, istua siinä ja tuijottaa merta.

Pysähdyin järjestyksessä kolmanteen ja neljänteen saareen, tietenkin syystä, että niissä oli kätköjä. Neljäs saari oli pinta-alaltaan ja kävijämäärältään suurin. Molemmissa oli venelaiturin ympäristössä turistiravintoloita ja snorkkelikauppoja. Uskon että kanarialla on hyvin samantapaista. Saarien profiilit olivat hyvin jyrkkiä. Keskemmällä kasvoi mäntyjä, maa oli tosi kuiva, ruskeiden neulasten peitossa. Ei mielestäni mitenkään kovin viehättävää maastoa. Kolmannella saarella, nimeltään Heybeliada oli runsaasti armeijan aitaamaa aluetta. Ajauduin myös aidan väärälle puolelle. Tein huomaamattoman aidan alituksen kuin kunnon vakooja konsanaan. Kätkökin jäi hakematta, aita oli minun ja kätkön välissä, verkkoaita, jonka päällä oli piikkilanka ja aidassa aseistettujen sotilaiden kuvia.

Parasta sillä saarella oli markkinat. Siellä myytiin perunoita, vaatteita, sipuleita, astioita. Olisin melkein halunnut ostaa teelasit, mutta eipä kiinnostanut niiden mukana kantaminen. Kaikilla ostoksilla olevilla oli perässä vedettävä ”mummokärry”, autoja siellä ei ollut kuin viranomaisilla.

Neljännellä saarella, nimeltään Büyükada, vuokrasin pyörän. Maasto jyrkkyydessään ei ollut nautinnollisinta pyöräilymaastoa, mutta kätköjen väliset etäisyydet olivat niin pitkät, että kävelykään ei siinä tylsässä maastossa innostanut. Sinäänsä ihan sympaattista, että paikoittain meinasi hevoskärryjä ja pyöriä olla ruuhkaksi asti. Kaksi kätköä löytyi, tietenkin korkeimmilta kukkuloilta, kolmas jäi hakematta kun heti alkumetreillä juutin puskaan jumiin ja rämmittävää olisi ollut vielä 100 metriä.

Saarella oli runsaasti yksityisklubeja. Paikoittain uima-altaat näkyivät muurien yli. Porteissa oli kyltti DIKKAT! Päättelin sen tarkoittavan jotain muuta kuin tervetuloa. Uimarannat olivat muurin sisällä, Welcome-kyltit eivät tehneet niistä mukavia lähestyä.

Epäilin jo etukäteen, että prinssisaaret eivät ihastuta minua ja olivat hyvin sellaisia kuin odotin, ihmettelen vain miksi menin sinne.

Palautin pyörän ja päätin taas panostaa matkustamiseen. Laivaa Eurooppaan ei lähtenyt heti, joten otin paatin Aasiaan. Se matka ei kestänyt kuin ehkä 20 minuuttia. Perillä satamassa pyörin hetken ja ihmettelin menoa. Löysin junaradan ja sitten aseman. Ostin poletin paikallisjunaan. Tyhmä turisti hyppäsi pikajunaan. Vähän kuin olisi hypännyt Tikkurilassa pikajunaan paikallisjunan sijaan, pysähdys oli vielä Pasilassa ennen perille saapumista. Hihii, pääsinpäs pikajunaankin. Päätepysäkiltä sitten lautta Eurooppaan.

Illalla kävin syömässä dormikämppiseni kanssa. Hän oli suomalaisten vanhempien ruotsalainen tytär, joka oli tullut vaihtoon Istanbuliin. Jos en kieltäisi kateutta, niin olisin saattanut kadehtia hänen valintaansa, onhan se mullakin vain elämänvalinnoista kiinni.