Reissussa oli parempaakin tekemistä kuin päivittää blogia, joten tarina päivittyy nyt kotisohvalta. Täällä kirjoittaessa pisteet kirjainten päällä saattavat osua paremmin kohdilleen.

Heti ensimmäisenä päivänä oli tietenkin kirmattava kätköille. Lähini oli parin kilometrin päässä hotellissa Galata tornin juurella. Purkki löytyi helposti, mutta palauttamisen kanssa oli vaikeuksia kun herätin liikaa huomiota. Harhauskierros ja piilopaikalle palatessa huomasin neljän ihmisen tutkivat kohdetta. Tilanne oli täysin ilminen, joten kysyin että etsivätkö he jotakin. Vastaus tuli reippaasti: joo kätköä. Seurue oli kaksi kolmikymppistä paikallista pariskuntaa hajoittelemassa uutta harrrastustaan.

Siinä hetken juttelimme niitä näitä. He sanoivat olevansa menossa Sultanahmetiin (historiallinen kaupunginosa) syömään ja kysyivät, että lähtisinkö mukaan. Ei tarvinnut montaa hetkeä miettiä, paikallisten kanssa päivälliselle, mikäs sen parempaa.

Sultanahmetissä oli karnevaalitunnelmaa. Paastonaika ei lainkaan synkistelyä varten vaan iloinen asia. Sultanahmetissä oli basaari, joka on siellä vain Ramadan-kuun aikaan. Perheet olivat tulleet paikalle ja ostivat huoneen tauluja, koruja, huiveja, kirjoja ja noin kahdeksan jälkeen, kun moskeijasta kuului kutsu, ruokaa ja juomaa. Perinteiset ruuat juhlan aikaan kunniaan. Lihakönttejä, joita kutsuivat lihapulliksi, mutta olivat hyvin kaukana suomalaisista lihapullista, ei ollut jauhettua, vaan ihan kokolihaa. Viininlehväkääryleet olivat suosiossa, jäätelö. Hassua sitkasta jäätelöä, josta ei nuolemalla paljoa saanut irti, vaan piti purra. Sitkauden kanssa pelleillemällä jäätelökauppiaat huvittivat lapsia ja turisteja.

Ruokapaikaksi oli luontevasti valittu se kaikkein perinteisin ja maineikkainTarihi Sultanahmet Köftecisi Selim Usta. Ikivanha ravintola Sinisen moskeijan ja Aya Sofian väliin. Tietenkin kun saavumme paikalle juuri parhaaseen ruoka-aikaan, on ravintolan edessä sadan metrin jono. Jonon lyhentymistä odotellessamme kävimme hakemassa toisekin kätkön Gülhane puiston reunasta, Topikapipalatsin muurin läheisyydestä. Uudet kaverinikaan eivät ollet ihan nälkäkuoleman partaalla, sillä he eivät paastoa. Osallistuvat vain iloisiin ilta-ajan syöminkeihin. Paasto kosketti heitä sentään sen verran, että pidättäytyvät alkoholista ramadan aikana. Vanhempansa paastoavat, mutta hyväksyvät nutisematta lastensa ratkaisun.

Ihan tyyppilisempia paikallisia nämä uudet kaverini eivät taida olla. Heillä oli mini kommunikaattorit, auto oli valtava city maasturi ja ovat matkustelleet Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa.

Viimein kun kätköilyn jälkeen pääsimme ravintolaan, söin minäkin urheasti niitä lihapullia. Harvinaisen vähän pahan makuista lihaksi.