Viimeisenä lomapäivänä 7.3 taisi alkaa sadekausi. Vettä tosiaan tuli ja tuli. Paikoittain sitä oli kadulla selvästi yli nilkan, lähes puoleen sääreen asti. Ensin ajoväylät muuttuivat ojiksi ja jalkakäytävät penkereiksi. Hetkeä myöhemmin vesimäärä ei mahtunut enää ajoväylälle vaan tulvi jalkakäytäville. Mitkään core tex kengät ei toimi siinä kelissä, sandaalit on paras.

Passintarkastustapahtuma Vietnamista ulos aiheuttaa yhä pientä hämmästelyä. Ojensin virkailille passini, sanoisin että noin ikäiseni poika, hyvin vakava. Hän otti passini, tarkasteli sitä, vertasi kuvaani ja naamaani monta kertaa nostaen katseensa minuun ja suunnaten sen takaisin passiin. Etsi Vietnamileiman, jatkoi selailua. Kysyi eikö minulla ole lapsia mukana. Ei ole, vastasin, matkustan yksin. Hetken tuumauksen jälkeen pyysi minulta terävästi matkalippua. Näytin nenänsä edessä olevaa boardin passia sanoen että tuossa se on. Vastaus oli että ei tuo ole lippu, tuo on boardin pass, anna lippu. No eihän mulla mitään lippua ole, passilla saa boardin passin lähtöselvityksestä.

Tuumailua aina välissä ja teräviä kysymyksiä. Miksi menen Singaporeen. Kauanko aijon olla Singaporessa. Näytä lippu Singaporesta Suomeen. Eihän mulla sellaistakaan lippua ole, passi riittää. Missä asuin Vietnamissa. Hostelimme nimi oli NGA, yritin vastasta että hostellissa nimeltä NGA. Se nimi ei oikein ääntynyt. Repun pohjilta kaivoin hostellin käyntikortin. Siitä kirjoitti vielä jotain tietoja koneelleen. Mulkoillen viimein laittoi mulle leiman.

Singaporessa lentoni saapui budget terminaaliin ja KLM lento lähti tava terminaalista. Oli siinä välissä ohjelma, passin tarkastus sisään Singaporeen, rinkka kyytiin ja tullin läpi. Bussilla terminaaliin 2, siitä taivasjunalla terminaalin 1 kautta terminaaliin 3. Lähtöselvitys, passin tarkastus Singaporesta ulos ja turvatarkastus aikaa tähän kului lähes kaksi tuntia, tosin matkalla oli vähän haparointia.

Singaporen lentokentästä voisi sanoa että olipa tosiaan Singaporelainen. Hyvin hyvin siisti, kokolattiamatotkin vaikuttivat puhtailta. Kentällä soi rauhoittava musiikki, istutuksia on runsaasti, erityisen edustavina orkideat. Odotusalueella portin edessä, lipun tarkastuksen jälkeen, on ilmainen netti, mutta ei vessaa.

Matka on nyt ohi, kolme viikkoa meni. Olisin viihtynyt selvästi pidempäänkin. Lähes jokaisessa kohteessa olisin voinut olla ainakin päivän tai kaksi pidempään. Matkalla myös joutui karsimaan kohteita ajan vähäisyyden vuoksi. Pohjois-Kambodžassa olisin mielläni käynyt ihmettelemässä Rattanakirin maakuntaa. Ja pois jäi myös se Kambodžan kuuluisin kohde, Angor Wat. Ho Chi Minh Citystä olisi voinut tehdä retken Mekongin suistoon.

Loma oli hieno, suosittelen.

Samalta retkeltä on myös kilpaileva kertomus http://reissuun.blogspot.com/. Se seikkailu jatkuu ainakin viikon vielä sen jälkeen kun minä palasin Suomeen.