Ekana paivana vuokrattiin mopot. Himppu jannitti kun menopelissa oli vaihteet enka ole koskaan ajanut aikaisemmin sellaisella, mutta ei se ollutkaa pyoraa vaikeampi, kytkinta kun ei ollut.

Vang Vienin ymparilla kohoaa kalkkikivivuoria. Kalkkikivivuorille tyypilliseen tapaa nousevat tasaisesta maasta jyrkasti ylos. Vuoriin on syntynyt laajoja luolastoja, paikalliset ovat jossain vaiheessa uskautuneet katsomaan pienta aukkoa jyrkanteen kyljessa ja valilla vastassa on ollut todella jannia yllatyksia.

Ensimmainen mopoilukohteemme oli luola, joka oli aika hyvin maastossa opastettu, mutta siita ei ollut mainintaa lonely planetissa. Kiitos lonely planetin, siella ei ollut ketaan muita. Paikka oli aiva uskomaton. Pieni kolo kielekkeen takana johti valtavaan luolaan. Sen katto oli sininen, aika lahella baby blueta ja siella kimalteli hippuja kullan ja hopean varisina. Muutamat mahtavat tippukivitopaasit oli myos siella, keskelta hyvin korkea, moniin suuntaa lahti ryomintakorkuisia haaroja. Paikassa oli ihmisen rakentamana yhdet bambytikkaat, ei muuta. Taskulamppujen kanssa mentiin.

Toinen luolavierailumme oli luola jonka pohjalla oli vetta, ainakin niin syvasti etta pohjaa ei nakynyt. Kulkuneuvoksi sai mukaan traktorin sisakumi. Narujen avulla hinasimme itseamme luolaan syvemmalle, kunnes naru loppui ja vesiputousaani alkoi janskattaa.

Laoslaisista on lahinna hyvaa sanottavaa, ovat hymyilevaisia ja auttavaisia. Suuri osa ei yrita mitekaan huijata, ellei sita lasketa etta turisti maksaa kaikesta varmasti enemman kuin paikalliset. Ero hinnoissa on aika kohtuullinen.

Vietnamilaishattuja on taallakin kaytossa. Tarkoitan siis olkihattua, joka on kartion mallinen. Mopoillessa katselimme kuina naiset pellolla kerasivat riisia kyseiset hatut paassaan.

Toisena paivana vuokrasimme polkupyorat ja kavimme katsastamassa viela kolmannen luolan. Oppaaksi meille lahti paikallinen pikkupoika. Kierrettiin aika lenkki vuoren sisassa, alku meni helposti. Paikoittain tunneleissa ei mahtunut enaa konttamaan, piti ryomia. Opas oli ihan hyva, mutten olisi kylla usko loppunut kesken.

Tietenkaan emme jattaneet valiin turistien suosikkipuuhaa Vang Vienissa, tuubeiluksi kutsutta kaljakelluntaa. Taasen traktorin sisakumi mukaan, tuktukilla kyyti muutama kilometri jokea ylos. Joki siella on Nam Song, Mekongin sivuhaara. Lahtoasemalla oli ihan valtavat bileet, teknopoppi raikas ja bikinit paalla juotiin kaljaa. Suurin osa kellujista ei varmastikaan paassyt juuri lahtoalueetta pidemmalle.

Virtausta joessa on aika paljon enemman kuin Keravanjoessa, niin eteneminen onnistui kohtuullisesti. Paasimme kuin paasimmekin kaupunkiin asti niilla sisakumeilla, ei tarvinnut ottaa tuktukia.

Tuli sita haettua vahan Vang Vienin tyypillisinta tunnelmaa, riippumatossa makaillen. Aika rentoa puuhaa.

Pari paivaa sita turistibilemeinikia riitti.

--------

Ruokainfo:

Mopo paivana syotiin pikkukylassa lounaaksi nuudelikeittoa. Sen on terveellisen oloin ruoka taalla, kun nestekankkauksen kanssa on muutenkin tekeminen, niin keitto on ihan kivaa vaihtelua tava vedelle.

Illalla soimme hotpottia. Poydan keskelle tuotiin hiilet, siihen kuppi paalle, saimme maustaa keittomme itse. Kaikki saadut mausteet vain sekaan. Varsinaisena kypsytettavana oli rehuja ja kanaa.

Pyorailypaivan aamiasen paatimme urheasti budjettireissajana tyytya paikalliseen. Riisikeittoa jonka paalla korianteria, possua ja paahdettua sipulia. Ei kovin hyvin uponnut.

Lounaaksi paistettua riisia kasveilla, aika tylsa.

Illalla ruoka nimeltaan powdered curry, se oli kanalla ja hyvin iloista. Paistetut kasvit olivat tylsia.