4000 saarelta otimme turistibussin Kambodžan puolelle Kratieen. Bussi vei rajalle, muodollisuuksissa ei mitaan ongelmaa, vei vain aikaa. Oli siina kuitenkin kolme rajaviranomaista lahjottavana.

Dollari siita etta laosilaiset laittoivat passiin ulosleiman. Dollari Kambodžan viisumista ja dollari maahantuloleimasta. Viisu maksoi 20 dollaria. Rajalla ainoa kayva valuutta oli USA:n dollarit.

Rajan ylityksen jalkeen laosilainen hymyilevainen sabadiii -tervehdys vaihtui hello:seen.

Opaskirja kuvailee Kratieta pikkuruiseksi kaupungiksi, mutta niiden Laosin kylien jalkeen se tuntui jo ihan oikealta kaupungilta. Kratiessa sinaansa ei mitaan erikoista, pysahdyttiin siina, ettei tulisi ihan niin pitkia matkoja yhdelta istumalta  ja etta nakisimme Kambodžasta jotain muutakin kuin Phom Penhin. Parasta siihan paikassa oli varmaankin se, etta se oli aito paikallisten kaupunki eika turisteille rakennettu paikka. Vahan likainen kyllakin, eli haisee paikoittain pahalle.

Kratien lahettyvilla asuu Mekongin suurin delfiiniyhdyskunta. Pohdin kovin, etta onko vaarin menna niita sinne katsomaan ja hairita niiden rauhaa. Paatimme kuitenkin lahtea. Kulkuvalineeksi valitsimme moottoripyorataksin eli moton. Hotellista tilattiin kulkuneuvot ja odotin jotain aijaa, mutta sielta tulkin pienen pieni minua selvasti nuorempi tytto pyjamahousuissa, jolla oli viela lapsi mukana. Eipa siina mitaan, ihan luotettavan oloinen kuski.

Delfiineja katselimme veneesta kasin, suurimman osan ajasta venekuskimme meloi, mutta pari kertaa kaynnisti moottorin, se tuntui vahan pahalta. Niita delfiineja ei siella monenmonituista ole, mutta nahtiin aika hyvin. Nousivat aika kolme kertaa peran jalkeen pintaan hengittamaan. Ensimmain tžsufff-aani viesti mihin suuntaan paa pitaa kaantaa ja seuraavilla kahdella hengityksella ehti tarkkailla niita pallopaisia tyyppeeja. Valilla nousivat vahan korkeammallekin, usemmiten nakyi vahan niskaa ja selkaa.

Samalla retkelle kavin jollain koskella, jossa olisi voinut uida. Siella oli liian vahan turisteja ja liikaa niita jotka yrittavat niista hyotya. Koskelle paasysta piti maksaa dollari ja toinen yritti myyda reilulla dollarilla riippumattopaikkaa.

Paluumatkalla pysahdyimme mediataatiopaikkaan, missa klonkun kaltainen kaljupainen tati viitteloi meidat temppeliin sisalle. Kovasti se meille jutteli, luultavasti khmeeria, siina lattialla paikkareittensa lomassa valkoisessa kaavussaan. Erittain hassu tyyppi.

Ruoka maksaa Kambodžassa noin tuplasti sen mita Laosissa. Kamppien hinnat pysyy yha noin neljassa eurossa.

Turisteja on paljon, mutta kaikki matkustavat suunnilleen samaa reitti ja monet hyvin samaa tahtia. Alkaa olla jo jonkin verran tuttuja, joihin tormataan joka kaupungissa uudestaan ja uudestaan.

------

Ruokainfo:

Paivalliseksi pinaattia runsaalla valkosipulilla ja riisia.

Aamiaiseksi munakokkelia sipulilla, patonki ja paha kahvi

Hedelmalounas torilta: mandariineja, dragon fruit jonka nimea en suomeksi tieda seka kranaattiomenan tapaisia hedelmia joille en tieda nimea ollenkaan.

Paivalliseksi inkivaarikanaa ja paistettuja kasveja seka riisia

Aamiaiseksi seuraavaan bussiin evaaksi juustopatonki