Paksesta siirryimme hokotettavalla tavalla Champasakiin. Pieni puuvene pitkin Mekongia. Matkustajia 6 ja henkilokuntaa 2. Kuski on tietty valttamaton, mutta arvostin myos pikkutyttoa, joka oli mukana ayskarin kayttajana. Vene ei ollut ihan tiivis, joten pikkutytolla riitti hommaa matkan aikana.

Champasak on muuten tavallinen pieni kyla, mutta sen lahettyvilla on Laosin merkittavain arkeologinen kohde.

Chamasak on yksi katu Mekongin suuntaisesti, noin 4 kilometria tiuhempaa asutusta. Yhtaan kauppaa ei nahty, ihmiset myyvat talonsa edustalla tavaroita, toisella on vaatteita, jollakulla tyokaluja, yhdella vain sokerisuokomehua. Isit ovat jossain toissa, varmasti lahinna riisipelloilla, aitit hoitavat lapset ja saavat lisatienesteja pienimuotoisella kaupalla.

Champasak oli jossain vaiheessa khmeerivaltakunnan paakaupunki. Enaa ei ihan paakaupunkimainen. Kheerivaltakunta oli noin Vietnam, Camputsea ja Laos seka osa Thaimaata. Chamasakista paakaupunki siirtyi Siam Reapiin eli sinne missa Angor Wat sijaitsee.

Raunio Champasakin lahella, nimeltansa Wat Phu oli tosiaan kivikasa ja ihan positiivisessa mielessa. Ei oltu korjattu entisen nakoiseksi. Paikalla oli otettu 400-luvulla kayttoon, rakennettu kohtaan jossa kallio oli joelta katsottuna falloksen muotoinen.

Hauska joustavia nama tyypit taalla uskontonsa kanssa. Wat Phun alueella oli temppeli, joka alunperin oli tehty hindutemppeliksi ja muutenkin alueella oli jonkin verran hindujumalien patsaita, nyt nille ole puettu buddhavetimet paalle ja vahan orkideoja eteen, niin taysin menee buddhasta.

Tunnelma rauniolla oli maino, tarpeeksi aidon oloinen, ei viela massaturismia.

Lampotila on paivisin yli 35 astetta ja viela pimeankin tullen shortseissa ja t-paidassa tulee hiki. Vetta kuluu, valilla sen juominen jo hermostuttaa. Mehuja tai vaikka kuplavetta ei ole juuri tarjolla. Jatkuvasti on siis limainen olo aurinkorasvasta ja hiesta. Huolellisesta rasvauksesta huolimatta tuli solisluunahkapalo.

Hyvin suuri osa taloista on rakennettu tolpille. En viela ihan tieda miksi, arvailuja on. Koulussa minulle on kerrottu, etta talot rakennetaan tolpille etta villielaimet eivat soisi asukkaita, en osko sen taalla uhkaavan. Joku saatta janskata tulvaa, mutta monet talot ovat niin korkealla muutenkin,etten oikein tulvateoriaan usko. Ehka vain siksi etta talon alle saa mukavaa varjoista hengailu- ja sailytystilaa. Muutenkin talot nayttavat mukavan lapituulevilta.

Ei Laos nayta niin koyhalta kuin odotin. On tietty totta, etta olemme olleet rikkaimilla alueilla. Mopoja on vaikka kuinka, ihmisilla on ehjat vaatteet eika nalkiintyneen nakoisiakaan ole nakynyt.

Ruuantulo ravintoloissa kestaa yleensa aika kauan. Kun ei ole hoppu, niin se on vain positiivista . Kun tilaa ruuan, niin keittiosta alkaa kuuluua veitse silp-silp -aani. Eli ei mitaan valmisteita vaan ruoka laitetaan silloin ihan oikeasti.

---------

Ruokainfo:

Banaanin lehdessa hoyrytetty kalan pala. Hassu nyytti, mutta kala sisalla ei niin herkullinen.

Vihrea currykeitto ja chilipaistettua kanaa seka riisia