Phom Penhista ostimme matkatoimistosta bussilipun Ho Chi Minh Cityyn. Rajamuodollisuudet oli todella virtaviivastettu. Pysahdyimme juuri ennen rajaa vartiksi tienvarsiravintolan kohdalle. Sina aika joku kiikutti passejamme hankkien niihin ulosleiman Kambodžasta ja sisaanleiman Vietnamiin. Talla rajalla emme tarvinneet edes viisumia, Suomi on niiden 12 maan joukossa jonka kansalaiset paasevat maahan ilman viisumia.

Ho Chi Minh cityn liikenteesta ole kuullut etukateen ja juuri sellainen se onkin kuin odotin, missaan ei ole varmaan enempaa mopoja kuin taalla. Ensi jarkytyksen jalkeen se ei olekaan niin paha, siina on selkeat saannot ja kaikille paikkansa. Autot ajavat keskikaistan laheisyydessa, mopot sitten reunempana ja harvat polkupyorat kaikkein uloimpana. Autot eivat vaista ketaa ja mopot vaistavat kaikkia. Jalkakaytaviakin on aika hyvin. Ihan keskustassa ovat mukavasti jalankulkijoille, muulla toimivat mopoparkkina ja myyntikojujen asettelualueena, monin paikoin niin etta kavelemaan siella ei mahdu.

Tienylitys siis tehdaan niin etta katsotaan ettei tule autoja. Lahdetaan paattavaisesti kavelemaan tien yli, mahdollisesti vahan vinottain myotavirtaan. Kavellaan tasaisella nopeudella, pysahtya ei missaan nimessa saa ja luotetaan siihen etta mopot vaistaa. Aika janna tunne tosiaan kun niita viuhuu molemmilta puolilta ohi. Himppu kuumottavaa puuhaa, mutta ei niin paha kuin mita voisi luulla. Vaikka Phom Penhissa liikennetta oli vahemma, oli se silti pahempi kun jalankulkijalle ei ollut mitaan paikkaa.

Ho Chi Minhin kamppamme on himan ylilaatua, pieni dialogi meni nain

- koskas olet viimeksi ollut lampimassa suihkussa
- taisi olla helmikuun 15.
- taitaa tuossa olla vahan liioittelua, luulen etta viela 17. paiva oli lammin suihku tarjolla

Nii, taalla se kylma vesi ei ole kylmaa vaan haaleaa. Se pumpataan katoille mustiin tai sinisiin sailioihin, joissa aurinko sita lammittaa.

Ho Chi Minh City on mielestani todella kiva, vauhdikas, ystavallinen, viihtyisa. Roskat heitetaan kadulle, mutta kylla taalla siivotaankin. Liikenteen meteli saattais pidemman paalle alkaa hermostuttaa jossain vaihessa. Moderni tama on, valomainoksia, huippumuotia ja KFC.

Ehdottomasti suosikkipuuhani tassa kaupungissa vaaninta. Olemme istuneet puistossa tunteja katsellen ihmisia. Paras aika on alkuillasta kun ilma on jo vahan viilentynyt, mutta ei ole viela pimeaa.

Monet monet ihmiset kavelevat puiston keskikaytavaa ympari, noin 200 metria suuntaansa. Paallaan heilla on pyjama tai sporttiasu, urheilushortsit ja teknin t-paita seka lenkkarit tai sandaalit. Vauhti tai intensiteetti ei ole suurimmalla osalla kovin huimaava, mutta vakavasti siihen kavelyyn tunnutaan suhtautuvan. Tosin mukana on ihan juoksijoitakin. Monet innostuvat siihen viela suorittmaan jumppakuviot.

Koko paivan siella on vanhoja ihmisia jumppaamassa. Monet hyodyntavat luovasti lampea kiertavaa kaidetta.

Katselimme siella myos kuinka siella otettiin ammattimaisesti valokuvia, varmaankin johonkin mainokseen. Tanaan katselin mallin kavelyharjoituksia. Valmentaja naytti kuvioita ja ketkutuksia ja tytto teki perassa.

Rasittavana puolena siella on kaikki kauppiaat. Tarjovat motokyyteja, pedikyyria, myyvat vetta ja nenaliinoja ja on siella kerjalaisiakin.

Luoksemme tuli myos "excuseme, we are students and we want to practice our english" ja "excuseme how to pronaunce absolutely and definately"

Jalkimmaisella oli pitka sanasto, jota yritti opetella ja tosiaan tahtoi apua aantamisongelmiin.

Tuon ensimmaisen repliikin olen kuullut reissussa niiin monta kertaa. Yleensa se ei ole ihan vilpiton, mutta tassa tapauksessa oli. Kaksi reipasta tyttoa, yliopisto-opiskelijoita. Toinen joka puhui, opiskeli pankkia ja rahoitusta. Toinen joka ei juuri puhunut, opiskeli turismimatkailua, koska oli kaunis. Tassa on jokin riippuvuus, joka ei ihan viela mulle selvinnyt. Tytot, tai siis se toinen joka puhui, kertoivat haaveistaan, perheistaan, nakemyksia koulutusjarjestelman ongelmista. Kaikkein eniten tahtoivat kuulla maastamme erityisesti kulttuurista. Toinen tahtoi oppia todella hyvin englantia ja matkustaa sinne, mutta ei muuttaa asumaan, koska ei pystyisi olla erossa perheestaan.

Hyvin ylpeita olivat Vietnamilaisesta kulttuurista, kertoivat kovasti kuinka se on hyvin mielenkiintoinen ja monimuotoinen. Kertoivat kuinka maalla on hyvin pitka historia ja epauskottavasti valittelivat kuinka tylsaa sen yksityiskohtainen opiskelu on.

Kaiken tavaran myyminen meinaa valilla olla jo harmittavan tunkeilevaa. Yksi paiva istuimme terassilla kaljalla tai siis se oli poyta ja kaksi tuolia jalkakaytavalla, siis hyvin ottavalla paikalla. Kirjasin ylos yhden kaljan aikana

- kelloja x 2
- lompakoita x 2
- kekseja
- dvd-levyja
- kengan kiillotus
- aurinkolaseja x 2
- nenaliinoja
- lakkeja
- hieronta
- riippumattoja
- kerajalainen

Eli saldona 14 ja eivat yleensa usko ihan ensimmaista ei:ta. Kaikkein yleisin eli kirjakauppias puuttui kokonaan.

------------

Ruokainfo:

- lounaaksi nuudelikeittoa kadulta

- paivalliseksi sinapin varsia ja tofujuttua

- aamulla paahtoleivan valissa rehuja ja munaa, vieressa ranskalaisia

- paivalla kojusta kadulta rapuja ja riisia

- illalla tofua tofuna ja tofua kanana seka riisia, oli tosi hyva

- aamulla paistettua munaa ja kuiva patongin pala, kahvi

- paivalla katukojusta tofua, kalan pala ja riisia

- illalla pinaattia valkosipulilla ja rapuja kaalissa seka riisia

- aamiaiseksi hdelmankappaleita ja jugurttia seka patonki kahdella sulatejuuston palalla ja tomaatilla ja salaatilla, kahvi

- nuudelikeitto jossa mustekalaa, rapuja ja kalaa

- alkuun itserullattavia tuoreita kevatkaaryleita sitten mausteissa paistettua kanaa, nam, tofua ja sienia hauskassa padassa

- aamulla tomaattimunakas ja patonki, kahvi