Balille päästäessä ruoka kyllä parani ja monipuolistui huomattavasti. Hintakin tosin pompsahti nelinkertaiseksi. Sateetkin väheni. Balilla oli monta sateetonta päivää ja yhtenäkään iltana ei tainnut tuntia pidempään jatkua. Sadekausi on ihan lopuillaan ja monet joenuomat ovat silti ihan kuivina. Taitaa raukoilla olla haasteellinen viljelyskausi edessä.

Ympäristö laiskistaa ja ymmärrän kyllä miksi kukaan ei kävele tai pyöräile. Ei muakaan huvita. Jalkakäytäviä on heikosti. Jaavalla isommissa kaupungeissa välimatkat oli vielä todella pitkiä. Pomolla on inhottavaa, kun on hidas ja isoimmat ja pahanhajuisimmat autot suhaan ihan vierestä ohi, polkupyörällä tilanne olisi vielä paljon heikompi kun mopolla sentään pysyy joidenkin vauhdissa. Eikö se ole kustannuskysymyskään, lähes kaikilla on varaa mopoon ja miksi polkea jos voi päristellä. Joku kumma kulttuuriero siinä on, Tanskassa tai Hollannissa moni haluaa polkea, vaikka olisi mahdollisuus mopoilla.

Hauskoja ovat nämä paikalliset paikoittain. Yrittävät kovasti olla mieliksi länsimaalaisille. Jossain heille on kerrottu tai telkkarista ovat havainneet, että länsimaissa kätellään. Hieman on vain hakusessa ne tilanteet joissa niin kuuluu tehdä. Esimerkiksi harvemmin baariin mentässä omistaja-baarimikko tulee kättelemään. Yhtään kädenpuristusta ei ole tullut vastaan vaan kaikki on ollut sellaisia löysiä luikahduksia.

Yksi melkein rasittava ilmiö on ravintoloissa se anteeksipyytely. Kun tarjoilija lähestyy ruuan kanssa, kuuluu jo vähän matkan päästä ekskjuuuusmeee ja kun edetään vaiheeseen jossa ruoka asetellaan pöytään, kuuluu vain sori sori. Tämä on varmaan jonkin kielellinen eroavaisuus. Jotain on tainnut tervehdyksissä mennä koulussa ristiin, todella paljon kuulee pitkin päivää ihan iltaan asti, good morning! Aluksi ajattelin sen olevan joku lipsahdus tai huono vitsi, mutta niin paljon sitä käytettiin siellä, että epäilen koulukirjoihin tupsahtanutta virhettä.

Seuraava kohde Balilla oli siis Padangpai. Ubudista helposti turistibussilla siirtyminen, meniköhän siinä reilu tunti. Julkisten kulkuneuvojen tila on Balilla rapistunut, sitä se teettää kun kaikilla on varaa hankkia mopo.

Padagbai on pieni satamakaupunki, jossa oli aika paljon reppureissajatunnelmaa. Monelle se taitaa olla lähinnä läpikulkupaikka. Kuski Ubudista tullessa kysyi, että mennäänkö suoraan satamaan. Ei. Hostellilla kysyivät varmaan joka päivä, että mille päivälle haluamme heidän järkkäävän meille laivaliput. Ei, me ei haluta mihinkään. Gilin saariryhmä Lombokin kupeessa on se minne lähes kaikki ovat sieltä menossa.

Padangpaissa oli varsin ihana ranta, blue lagon -niminen ja ei tarvinnut arpoa mistä oli nimensä saanut. Siellä turistit kellistelivät puiden alla, vain muutama todella harva uskaltautui aurinkoon. Viimeisenä Padagpai-päivänä vietin ihan ennätyspitkän ajan rannalla hedelmiä, kirja ja snorkkeli viihdykkeinä. Kalat oli iloisen värikkäitä, koralleissa olisi ollut toivomisen varaa. Hiekka blue lagonissa oli vaaleaa, koostui valkoisista, mustista ja oransseista jyvistä.

Yhtenä päivänä otimme taas skootteit ja lähdimme ajelemaan rantaa pitkin. Kohteeksi valikoitui kätkön perusteella varsin mainio palatsi. Sitä ei mainittu kirjassa, hulppea ja hieno, mutta ehkä historiallista merkistystä ei niinkään. Kätkökuvauskin tuli ihan tarpeeseen kun ei siellä mitään informaatiota ollut. http://www.geocaching.com/seek/cache_details.aspx?guid=1ff20ee7-1147-4c3c-81a8-872850f031e4.

Paluumatkalla pysähdyimme tietenkin vielä toiselle kätkölle. Mahtava ranta, valkoista hiekkaa. Olisi ollut mukava kävellä paljain jaloin hiekalla, ei mitään mahdollisuutta, niin polttavaa se oli. Lounaamme oli todella herkullinen, tuore snapperi hiiligrillistä. Siinäkin rantaravintolassa, kuten monessa muussakin, oli ruokalistalla monia kalaruokia. Henkilökunta aina innoissaan kertoi mikä on tuoretta eli mitä ovat sattuneet kalastajilta sinä aamuna saamaan. Loput sitten pakasteesta.

Siinä rannalla aallot olivat sellaisia retuuttajia, etten ole aikaisemmin kokenut. Ei ollut paljoa Tiinalla vastaansanomista kun ne rannassa heittelivät edes takas. Enstes paiskautu rantahiekalle ja siinä kun hetken haukko henkeä, ilmaisi se takaisin mereen, oli aikalailla uimahame korvissa. Tosissan piti keskittyä, että pääsi sieltä pois. Paiskautumisvaiheessa oli päästävä jaloilleen alas, jotta ehti juosta rannemmaksi ennen kuin imaisu tuli.

Jotta rantatasapaino pysyisi, pitihän sitä vielä käväistä pikimustalla rannalla Padagpain länsipuolella. Sellaistakaan en ole koskaan nähnyt.