Varsin iloista, etta olen saanut muutamia kommentteja, ei tunnu ihan niin yksinpuhelulta. Kiitos teille siita.

Jogjan laiheisyydessa on ainakin kaksi vierailun arvoista temppeliraunioita, joihin molempiin teimme paivaretken. Otetaan ensin nopea katsaus Jaavan uskontohistoriaan, joka taitaa olla monilta osin sama koko Indonesiassa. Aikojen alussa tietenkin oli vallalla animismi. 400-luvullla Jaavalle saapui intialaisia kauppiaita ja toivat hindulaisuuden mukanaan. Monin paikoin hindulaisuus upposi hyvin. Hieman myohemmin joskus 500-luvulla kiinalaiset kauppiaat rantautuivat ja toivat buddhalaisuutta mukanaan. Naista meidan vierailemista temppeleista toinen on buddhalaninen ja toinen hindu. Nama kaksi uskontoa olivat vallallaan kunnes 1200-luvulla saapuneet arabikauppiaat onnistuivat kaannyttamaan kansan islamiin. Hindut lahtivat Balille ja se on yha valtauskontona siella. 1600-luvulta alkaen Hollanti miehitti Jaavaa ja siita laajentaen koko nykyista indeneesia, mutta uskonnon tuomisessa olivat ponnettomia. Islami jai siis valloilleen Hollantilaisten keskittyessa kauppaan.

Ensimmainen temppelikohteemme oli nimeltansa Borobudur. Matka sinne sujui ensin kahdella Jogjan kaupunkibussilla bussiterminaaliin, josta pitemman matkan bussi vei meidat reilussa tunnissa perille. Eipa ollut ongelmia suunnistamisessa, kun ensimmaisella bussipysakilla kerroimme kohteemme, pitivat bussi- ja bussipysakkihenkilokunta meista hyvaa huolta ja ohjasi aina oikeaan. Siella siis tosiaan jokaisella pysakilla on ihminen myymassa lippuja ja laskemassa matkustajia samoin busseissa oli kuskin lisaksi toinen henkilokunnan jasen.

Oppaamme Midi avasi meille kiveen veistettyja kuvakertomuksia esimerkiksi buddhan syntymasta. Kuningatar ja kuningas eivat onnistuneet samaan lasta kunnes eraan kerran valkoinen elefantti ilmestyi kuningattarelle. Elefantti kiersi kuningattaren myotapaivaan ympari ja siirtyi hanen mahaansa. Kaksi kuukautta myohemmin kuningatar synnytti seisaaltaan lootuksen kukan, joka seitsemalla askeleella kasvoi isoksi lapseksi.

Temppeli oli kiintea vuorimallinen rakennus, johon ei siis voi menna sisalle, vaan sita vain kierreleen ulkopuolella. Siina on kahdeksan tasoa ennen nirvanaa, viisi maallista ja kolme henkista. Pyhiinvaeltajat kiertavat huolellisesti kaikki ja useampaankin kertaa. Tavalliset turistit kiipeavat kerralla huipulle.Buddhan syntymatarinan lisaksi kiveen oli kuvattu kuinka ihmiset tekevat vaarin ja mita vaarintekemisesta seuraa. Pahaa karmaa seuraa muun muassa juoruamisesta, ryypiskelysta, uhkapeleista, valittamisesta ja tappamisesta. Naista on paastava eroon jos haaveilee nirvanasta, joka on tyhja.

Temppeli on rakennettu reilu 1000 vuotta sitten. Ajan kuluessa hajonnut ja peittynyt kunnes 1980-luvulla restauroitu perusteellisesti. Kaksi vuotta restauroinnin valmistuksen jalkeen yhteentoista temppelin stupaan oli laitettu dynamittia, joista yhdeksan rajahti sinkoille kivia ympariinsa. Oppaamme sanoi, etta lannessa teon takana uskotaan olleen kiihkomuslimien. Opaskirjan mukaan teon takana oli Suharton eli silloisen hallitsijan, vastustajat. Oppaamme uskoo, etta rajayttajat olivat kiukkuisia ihmisia. Kiukkuisia, koska joutuivat muuttamaan muualle temppelin restauroinnin ja sen ympariston rauhoittamisen takia. Koulu jota oppaammekin oli kaynyt, oli ollut 500 metrin paassa temppelista ja se oli jouduttu siirtamaan kauemmaksi.

Paasymaksu oli aika kova, 15 USD, paikalliset maksoivat kymmenesosan siita. Usemmiten kiukuttaa maksaa ylisuuria sisaanpaasyja, mutta kun kerrottiin temppelin restaurointitoista, niin oikeastaan ei se paasymaksu harmittanut ollenkaan. Silloin muinoin temppeliin oli suunniteltu hieno sadevesijarjestelma, mutta se ei toiminut. Nyt temppeli oli kaytannossa purettu kivi kivelta, rakennettu salaojajarjestelma ja kivet ladottu takaisin. Restaurointikertomusten jalkeen ymmarsin mihin he sita rahaa tarvitsevat. Paikallisilla ei olisi mitaan mahdollisuutta tutustua omiin monumentteihinsa jos joutuisivat maksamaan saman verran.

Seuraavan paivan kohde oli Prambananin kylassa sijaitseva hindutemppeli tai oikeastaan temppelialue. Alueella oli myos muutama buddhatemppeli, ei se niin tarkkaa, natisti mahtuvat samalle tontille. Siina merkittavimmalla tontilla oli seitseman temppelia seitsemalle jumalalle, Nandille, Brahmalle, Shivalle, Wishulle ja muutamalle muulle. Naita jumalten temppeleita ymparoi pienet perhetemppelit, jotka olivat paikkoja, joihin perheet tulivat rukoilemaan.

Paikan historia ailailalla samanlainen kuin Borodurin. Rakennettu se on joskus reilut 1000 vuotta sitten ja jaanyt kesken kun se on hylatty, mahdollisesti tulivuoren purkauksen seurauksena. Paikalliset asukkaat ovat sielta hakeneet kivia rakennuksiinsa aikojen saatossa. 1800-luvun lopulla Hollantilaiset siirtomaaisannat tekivat restaurointiyrityksia, mutta ei siita valmita tullut. 1937 paikka oli taas jotenkin kuosissa ja hyvaan malliin se saatiin 1980-luvulla unescon rahoilla. Vuonna 2006 maanjaristys hajotti paikkaa paljon. Silloin Prambanissa kukaan ei kuollut, toisin  oli Jakartassa, jossa oli 4000 kuolonuhria.

Itse Prambananin kyla oli aika surullinen, valitettavasti luulen, etta tyypillinen indonesialainen. Siihen se oli rakentunut paatien varteen. Kauppoja taalla Indonesiassa ei paljoa ole vaan kaikki ostetaan torilta. Tori oli joko pahasti pakokaasunkaryinen tai siita paatielta poikkevalta osalta muuten vain todella pahan hajuinen huonon hygienan takia. Siina torilla kun pyorimme, ihmiset kylla vaikuttivat herttaisilta olivat aivan innoissaan meista. Ei taida turistit sinne asti yleensa eksya. Mutta eipa tehnyt mieli ostaa sielta mitaan suuhun laitettavaa.