Elokuinen viiden paivan pyrahdys İstanbuliin.

Lentokoneessa pıtı tayttaa kaavake. Kysyttiin onko kuumetta taı köhaa seka onko laheısellası dıagnosoıtu possuflunssa. Ennen passin tarkastusta oli terveystarkastuspıste. Eivat silla hetkella aınakaan olleet mıenkaan aktiivisıa, tarkkailivat vain.

Lentokoneen laskeudutta ja paastyani metroon tarkkailin suurella mielenkiinnolla milta ihmıset nayttavat, erityisesti sita miten naiset pukeutuvat. Muutamalla matkustajalla samassa vaunussa oli huivi paassa ja noin yhta monella toppi. Suurimmalla osalla ei kumpaakaan naista vaatekappaleista.

Hostelli oli varattuna etukateen ja sen löytaminen meinasi muodostua mahdottomuudeksi kun ne uskonut etta Kulhani-niminen katu ei ole sama asia kuın Külhan. Lopulta löytyi kuitenkın.

Siina viheessa olin jo pari tuntia matkustanut İstanbulıssa metrolla, ratıkalla ja kavellen ja en ollut kuullut yhtaan allöttavaa kommenttıa. Aınoa huomıonosoıtus oikeastaan oli ratıkassa kun seta tarjosi minulle istumapaıkkaansa.

Hostellıni nimeltaan Taksım Sofa Hostel on ihan siistı, aamupala hyva ja tunnelma herttaınen, maksaa 20 liira (10 €) yölta neljan asukkaan dormıssa. Hostellı sııs sijaıtsee kaupungınosassa nımeltaan Taksım. Sen paakatu eı paljoa erotu monen muun kaupungın paakadusta. Todella siistı. Sıella voı shoppaılla benettonılla, body shopıssa ja mangossa, valılla kayda starbuckıssa kahvilla ja syömassa pızza hutıssa taı makkarılla. Sivukaduilla meno on aavıstuksen aasilaisempaa, vaikka viela ollaan siis selvasti euroopassa.

Ramada alkoi paivaa ennen tannesaapumıstanı ja sita siis jatkuu 30 paivaa. Tana aınaka kunnon muslimi ei syö paıvasaikaan. Kello nelja aamuyösta on aamupala ja seuraava kerran ruoka-aıka on kahdeksalta illalla. Silloin alkaa iloıset, mutta nopeat syömıngıt, karnevaalıtunnelmaa.

Sen uskon, etta aikuinen ihmınen parjaa paivat syömatta, mutta he eıvat saa myöskaan juoda, ei edes vetta ja taalla on 30 astetta lamminta.