Kratiesta bussilla Phom Penhiin, maksoi viisi dollaria ja kesti kuutisen tuntia. Olen jo todella kypsa busseihin, haluan junan. Junia tai ratoja ei vain maailman talla nurkalla ole juuri tarjolla.

Phom Penh onkin pitkaan aika oikea kaupunki, voi sanoa jopa suurkaupunki. Yli miljoona asukasta ja hardelliliikenne. Kaveltavaksi sita kaupunkia ei ole suunniteltu, jalkakaytavia ei juuri ole. Ehka liikenne ei olisi niin paha jos olisi sen kanssa saman suuntaisesti eika poikittain.

Uusina ilmioina talla reissulle siella tuli tuputtaminen ja kerjaaminen. Osta kirja, osta kraasa ja tuk tuk, tuk tuk, moto, tuktuk.

Majoituimma jarven rannalle reppureissaaja alueelle, paikka muistuttaa huomattavasti Bangkokin Khao San roadia. Kadulla parveilee aina paikallisia miehia, jotka tarjoavat tuktukia ja ruohoa. Aamuisin ja paivisin myytipuheet painottuvat siihen ensimmaiseen ja iltaisin jalkimmaiseen. Hostellimme jarven paalle rakennetulla terassilla haisee imela savu.

Terassilla on muuten iloinen hengailumeininki. Matkaajat kokoontuvat sinne iltaisin katsomaan auringon laskua jarvelle. Suurkaupungissa jarvenranta terassi. 1.3. klo 21.41 terassin lampomittari nayttaa 34 astetta. Ei se ehka ihan totuus ole, keitton laheisesta sijainnista mittariin johtuen, mutta totuus on kylla yli 30.

Kambodžalaisille kertakayttopakkaukset taitavat olla uusi asia, eivat oikein hallitse niiden kasittelya. Roskaa on joka paikassa ja siita aiheutuen monin paikoin varsin paha haju.

Nayttavat kuljetukset olivat silmaanpistavia Laosin jalkeen. Pakettiautojen katoilla oli ihmisia, mopoja ja kanistereita. Paikoittain lastit ovat todella korkeita. Mopon kyytiin voi tavaraa lastata uskomattoman maaran. Laosissa tata ei nakynyt. Epailen etta siella on niin paljon vahemman tavaraa, niin sita ei tarvitse kujettaakaan.

Kaukoitalainen ruoka on varsin hyvaa, mutta ruokavaliomme on vahan supistunut paistettuna ja currykeittona tarjoiltaviin kasveihin ja vahaan kanaan. Pieni vaihtelu tarpeen ja hieman nolona tunnustan etta Phom Penhin ekana iltana kavimme pitsalla ja toisena soimme intilasta. Jo maistuu paikallinen.

Kambodžassa auto on toyota ja mopo on honda, paljoa ei ole poikkeuksia tahan. Henkiloautot ovat lahes poikkeuksetta uusi ja huomattavan isoja. Kyparat on mopokuskeilla aika hyvin paassa, paitsi paikallisella nuorisolla illalla joenrantabulevardilla.

Suuri osa kambodžalaisista on hyvin herttaisia, mutta ei niin ylitsepursuavan herttaisia Laosissa. Varmasti ihmiset ovat traumatisoituja lahihistoriastaan, mutta ei sita nain nopealla reissulla huomannut.

Pyjamien kayttoa ei ole taalla kielletty kaupungilla. Tai ainakin jos on kielletty, niin kieltoa ei noudateta. Viittaan talla Shanghain pyjamakieltoon http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Vauras+pyjamav%C3%A4ki+ep%C3%A4suosioon+Shanghaissa/1135242075643

Vaikka elmantahti on taalla ihan rauhallinen, Laosissa erityisesti, mutta myos Kambodžassa, niin asiat tapahtuu yleensa heti. Toimiin ryhdytaan rauhassa, mutta valittomasti. Ei mitaan paivittelya, huitomista ja hardelloimista ensin. Bussit Kambodžassa on kulkenu tasmallisesti ajallaan, Laosissa vahan hermostuttavasti jonkin verran etuajassa.

Phom Penhissa on muutamia nahtavyyksia, monet liittyy lahihistorian hirmuvaltaan. Onhan siella sentas kiva joen ranta missa voi tarkkailla paikallisten hengailua ja aerobicmaisia tanssitunteja. Samoin temppelimainen kuninkaan palatsi on positiivinen nahtyvyys. Sen tutkiminen ulkopuolelta tosin riitti meille ylihinnoiteltujen lippujen takia.

Kuninkaan palatsin sijasta menimme Wat Ounalomiin suomennettuna temppeli kulmakarva. Kaynti sielle oli ihan mieleenpainuvan mielenkiintoinen.

Temppelialueella ryhdyimme etsimaan sita Buddhan kulmakarvaa. Temppelirakennuksen takana oli pieni, 500 vuotta sitten rakennettu tono, ovi lukittuna. Terassilla oven edessa lepaili vanha mies, jolla ei ollut mitaan uskonnollisia tunnuksia. Tonoa lahestyessamme mies nousi ylos ja avasi oven seka viittoi meidat sisalle. Leikkimokin kokoisessa huneessa oli buddhapatsas ja asiaan kuuluvat oheistuotteet.

Polvistuimme Buddhan eteen, vanha mies ojensi meille suitsukkeet. Pystytimme ne edessamme olevaan hiekkastiaan. Mies otti vihtatyyppisen vispilan, kastoi sen pyhaan jasminveteen. Mies manasi ja manasi ja viskoi vispilalla vetta meidan paalle. Manaus jatkui ja vetta annettiin oikeaan kateen, silla piti pesta naama.

Lopuksi mies kaski paattavaisesti meita ottamaan valokuvia, kiltisti otimme. Se kulmakarva on ilmeisesti juuri sen buddhapatsaan sisalla.

Phom Penhista en osaa Wat Ounalomin liskasi kirjoittaa juuri mitaan iloisen hassua, mutta pidin kylla kaupungista.

--------

Ruokainfo

- Nuudlarikeitto tofulla

- Feta-oliivi- ja pinaatti-kana-mozzarella-pizza, oiken hyvat pizzat

- Aamupalaksi hostellilla papuja tomaattikastikkeessa, grillattuja tomaattisiivuja, paistettua munaa, paistettuja sienia, ranskalaisia, paahtoleipaa ja kahvi

- Lounaaksi paistettua riisi merenelavilla

- Intilainen paivallinen, thalia jossa linssimohnaa, perunapataa, raitaa, naanleipaa ja riisia, oli hyva ja runsas

- Aamulla patonki sisaltaen juustoa, tomaattia, kurkkua ja sipulia seka kahvi

- Paivalla kadulta paistettuja nuudeleita kasveilla ja paistettu muna

- Paivalliseksi tofua ja kasveja hapanimelakastikkeessa seka kanaa pitkilla vihreilla pavuilla seka tietty riisia. Paikka oli hyvin pieni kotoisa ja hassu ravintola kotikadullamme