Indonesiaosuus alkoi siis Jakartasta. Itainen suurkaupunki, jolla on itaisen suurkaupungin ongelmat, kuten se etta kaupunkia ei saa haltuun kavellen eika siella ole kunnollista keskustaa. Ylpein bussijarjestelma siella oli mita olen nahnyt.

Indonesialaiset ovat aikalailla erinakoisia kuin odotin. Yllattavan paljon kiinalaisia piirteita. Suurimmasta osasta voi sanoa, etta nayttavat tummaihoisilta kiinalaisilta. Tosin keskinainen vaihtelu on suurta. Pitaa yrittaa laittaa valokuvia, mutta nyt se ei onnistu.

Keskella Jakartaa torrottaa monumentaalisen torin keskella mahtipontinen torni. Tornista olisi kuulemma ollut hyvat nakymat. Aamupaivalla ei viittinyt sinne kun satoi, ei sielta olisi kuitenkaan mitaan nahnyt. Iltapaivasta lipun myyja sanoi jonon hissiin olevan noin kaksi tuntia. Eipa sekaan kiinnostanut. Jai siis torni kokematta.

Parasta Jakartassa melkein oli hakea katkoa, jota ei loytynyt. Kierrettiin ja kierrettiin, aina oli 200m matkaa purkille, mutta mistaan emme paasseet sen luo. Lopulta selvisi, etta se on hautausmaa-alueella, joka oli suljettu. Siina kiertaessamme naimme kuitenkin mukavasti tavallista elamaa.

Sadekausi on tosiaan paalla, oletettavissa on etta joka paiva tulee vetta. Kunhan vai ei tulisi koko paivaa.

Jakartassa, kuten muissakin idan suurissa kaupungeissa oli ihan taysin oikeaoppinen reppureissajakatu. Sen varrella halpoja majapaikkoja, turistiruokaa ja juomaa seka matkatoimistoja. Siella on helppo olla.

Noin vuorokausi Jakartassa vierahti ja tuntui riittavan, ei tosiaan mitenkaan erikoisen mukava kaupunki.

Illalla hyppasimme kirkkaaseen ja kylmaan yojunaan. Valilla meinaa ottaa tama ilmastointi koville. Ulkona kova helle ja pakotettuin olimme ostaneet ykkosluokan liput. Ilmastointi turhan arhakkana ja valoja ei sammutettu koko yona. Aamusta varttia vaille viisi saavuimme pirteanan Yogyakartaan. Tunnetaan myos nimilla Yogya ja Jogja.