Aika hullun kuuloista siella Suomessa. Kaikki sielta saapuvat viestit sisaltavat jonkun nakokulman kasittamattomaan lumimaaraan. Taalla taas ajatuksen pyorii nahan polttavan auringon ymparilla ja lampiman meriveden. Saatan hiukka palella kun palaan suomeen, tiedossa parhaassa tapauksessa sellainen 40 asteen lampotilaero, mutta eipa 60 astetta mahdoton ole.

Sita turistirantaa riitti yksi paiva ja riitti tosiaan hyvin. En kylla osannut olla kauhean huolestunut sen driksuni turvallisuudesta, mutta onhan se ihanaa etta huoleditte.

Reilu tunnin minibussimatkan jalkeen saavuimme Ubudiin, sisamaakaupunki Balilla. Paikka oli paljon ystavallisemman oloinen kuin Kuta. Kuvauksen perusteella kyseessa on Balin kulttuurikeskus ja oli siella ainakin tarjontaa turisteille, tanssia ja teatteria. Vahan se tuntui perhe- ja elakelaiskohteelta ainakin siina vaiheessa kun yritettiin hakea iltakaljaa, pelkkia ruokapaikkoja ja me olimme syoneet jo.

Ubudissakin on kaynyt jo liian monta turistia. Keskustassa ihan kaikki oli turisteja varten, paikalliset oli syrjaytetty muualle.

Tietenkin tutustuimme kulttuuritarjontaan, kavimme katsomassa perinteista varjonukketeatteria. Nuket olivat tosi taidokkaan, esityksessa oli reipas livebandi. Tarina oli perinteisin, paha ja hyva jumala taistelee jumalattaresta ja valtakunnat sotii. Esitys oli lahes privaatti, meidan lisaksi siella oli yksi muu katsoja.

Ehka paras nahtavyys joka tahan mennessa on koettu, oli Ubudissa, apinametsa. Viileassa viidakkomaisessa metsassa asusteelee kolmisen sataa apinaa. Apinat olivat varsin seurallisia, peuhasivat ja puuhasivat aivan turistien jalkojen juuressa. Muutama turhankin innokas siella oli, hyokkivat kasilaukkuuni. Siella oli ollut hedelmia, mutta ei ollut enaa, haju oli kylla tallella. Metsikossa oli myos kolme muinaista temppelia, todella mielenkiintoisesti ja kiehtovasti sammaloituneet. Pitaa saada tanne liitettya kuvia, mutta auttaisi jos olisi kameran kaapeli mukana. Nyt ei pysty.

Toisena Ubudpaivana tutustuimme ymparisoon vuokraamalla skootterit. Näki vähän paikallisempaakin menoa. Olihan se aavistuksen pelottavaa, mutta hengissa yha. Siina harhaillessamme paadyimme vahingossa pariin ihan vierailemisen arvoiseen temppeliin. Muutama katkokin sattui matkalle.

Monin paikoin Balilla paikat rapistuvat. Parit meidan majapaikat on varmasti ollut tosi hulppeita ja ovat yha hienoja. On uima-altaita, valtavia huoneita, ihania sisapihoja, mutta monin paikoin homehtuu ja hajoaa. Pommit Kutalla 2002 ja 2006 on vahentanyt turististien maaraa ja aiheuttaneet monelle taalla ahdinkoa. Ubudin reunalla kavimme etsimassa yhta katkoa hylatun ja hajotetun hotellin raunioista. Uima-allas oli yha pihalla ja seinia oli jonkin verran, vessoissa oli kaakelit, mutta esimerkiksi ikkunoiden karmit olivat kadonneet.

Kahvi on huippuhyvaa, kylmana ja kuumana. Tee on tavallisen tylsaa pussiteeta.